sunnuntai, 21. syyskuu 2014

Rakkain Pepe-Padre 24.5.2005 - 11.11.2013

Mä vihaan tätä tunnetta kun ei saa henkeä, rintaan sattuu ja on niin paha olla. Ei tätä voi uskoa todeksi, ei minun lapsuuden unelma voi olla poissa. Kuka meillä nyt toimii vellikellona, hömpöttelee keittiöstä ruokakupille, kolistelee vihjailevasti kuppeja, pitää lehmäpurkin märinää? Kuka ilmoittaa haukullaan pihaan menosta, tuijottaa haltioituneena suurilla silmillä palloa, lämmittää päiväunilla, lohdutta itkevää emäntää? Meidän viisas halinalle, jolla on maailman suloisin kuono.

Nyt sinun on hyvä olla, ei satu, et antanut syövän viedä kokonaan. Annoin sinulle sen, mitä olen aina luvannut, sait nukahtaa pirteänä ja arvokkaana omana itsenäsi, täydellä vatsalla ja saappaat jalassa. Ikinä ei sinua unohdeta, meillä on jo niin kova ikävä. Hei hei Pepe-rakas.

Isänpäivänä 10.11. huomasin Pepen imusolmukkeiden turvonneen. Kaulalla, kainaloissa sekä kintereissä, kaikki imusolmukkeet oli suurentuneet noin pingispallon kokoisiksi. Muita oireita Pepellä ei ollut, toki oli hieman laihtunut, mutta paksu karva peitti laihtumisen hyvin, oli innokas, pirteä ja hyvällä ruokahalulla varustettu. Koko sunnuntai-illan itkin ja halailin Pepeä, olin ihan varma, että syöpä on viemässä meidän rakkaan bernimme. :( Heti maanantaina aamulla soitin ja varasin samalle päivälle eläinlääkäriin ajan. Annoin normaalia isomman aamuruoan ja käytiin nauttimassa syksyisestä metsästä koko laumalla.

Eläinlääkärille kerroin oireet ja eläinlääkäri tunnusteli vatsan seutua, ajoi hieman karvoja mahasta ja ultrasi. Vaikka olin jo edellisiltana ihan varma asiasta, niin silti se tieto oli kuin isku vasten kasvoja - Pepen vatsaontelo oli täynnä kasvaimia. Vaihtoehdot oli vähissä, joko pitkittää elämää meitä ihmisiä varten kortisonilla 2-4 viikon ajan tai antaa koiran mennä nyt, kun kipuja ja tuskaa ei vielä ole (ainakaan nähtävissä). Tiesin mitä pitää tehdä, en vain voinut sanoa sitä, en halunnut päästää irti. Kykenin itkun seasta vain sanomaan, että pyydän mieheni tänne töistä. Laitoin miehelle tekstiviestin ja 10 minuutin päästä itkimme molemmat Pepen vieressä, eläinlääkäri kertoi vielä vaihtoehdot meille molemmille. Minä en edelleenkään voinut sanoa ääneen, joten mies puhui ja minä vain itkun seasta nyökkäsin hyväksynnän. Olin luvannut Pepelle 2011 sairastelujen yhteydessä, että kun näistä selvitään, en ikinä anna sinun kärsiä. Nyt oli aika päästää irti, ettei Pepen elämänilo ja pilke silmäkulmasta pääse hiipumaan. Pepe nukahti pää minun syliin.

 

Kuva

Blogin päivittäminen jäänyt kokonaan ja tämän kirjoitin nyt 2014 syyskuussa. Edelleen sattuu ajatella Pepen menetystä ja itken tätä kirjoittaessa. Kohta on vuosi kulunut ja edelleen on niin kova ikävä rakasta Pepeä.

maanantai, 31. lokakuu 2011

Tassutiimi sairastaa

 

Syyskuun puolivälin jälkeen Pepelle tuli taas haimatulehduksen oireita, ja käytiin kahtena päivänä nesteytyksessä, sillä olo helpotti. Pari viikkoa sen jälkeen, lokakuun ekana viikonloppuna alkoi oireet kuitenkin uudelleen, maailman ahnein koira lopetti syömisen, kahdessa viikossa tippunut painoa yli 6kg. Mentiin lauantaina päivystykseen taas nesteyttämään suonen sisäisesti, ei enää syönyt ja juonutkaan. Päästiin lauantaina illlalla kotiin ja sunnuntaina vointi heikentyi entisestään, koira vain makasi ja tärisi paikallaan. Vein sunnuntaina illalla koiran uudelleen päivystykseen, Pepen vatsa oli kaasuuntunut, hengitys haisi ihan kuolemalle ja olin varma että tämä oli tässä ja koira ei selviä enää. Otettiin rtg-kuvat, ultra sekä verikokeet. Rtg näytti että suoli on aivan kaasuuntunut ja ultrasta ei tahtonut saada selvää, molemmista kävi kuitenkin ilmi että siellä näkyy joku "kökkö", juttu mitä ei siellä kuuluisi olla, ehkä tukos tai vierasesine, verikokeet oli ok. Koira jäi päivystykseen hoidettavaksi yön ajaksi, antoivat antibioottia, kipulääkettä ja nestettä suoraan suoneen. Annoin luvan avata koiran, mikäli sille on tarvetta ja koiran vointi huononee.

Aamulla sain soiton eläinlääkäriltä, koiran vointi on parantunut ja tarpeitakin jo tehnyt, olivat ottaneet uuden rtg-kuvan, jossa suoli ei enää ollut kaasuuntunut eikä kökköä näkynyt. Pepe oli vielä maanantaipäivän eläinlääkärissä tarkkailussa ja hain iltapäivällä kotiin. Varasin heti seuraavalle päivälle meidän vakiolääkärille Palokkaan vatsan tähystykseen ajan.

Tiistaina sitten mentiin Palokkaan, koira nukutettiin, tarkoitus tähystää koiran sisäelinten tila ja tarkastaa suoli. Annoin taas luvan leikata koiran, sovittiin että soittavat mulle vain jos koira jää leikkauspöydälle tai että leikkaus on ohi ja koiran luokse voi palata. Odottelin tuskaisena vähän reilun 3h kunnes sain lääkäriltä soiton. koira selvisi leikkauksesta ja kaikki sujui hyvin. Kaikki sisäelimet kunnossa, suolessa oli reikä, siinä meidän päälöydös. Pepellä oli ollut vierasesine suolessa, ja vatsapaita oli painanut ohutsuolen seinämää, jolloin siihen syöpyi reikä. Reikä ommeltiin umpeen ja vatsaontelo huuhdeltiin puhtaaksi. Koiralle ab-kuuri ja kipulääkkeet, ei kun kotiin toipumaan.

Pepe toipuikin hyvin, alkuun oli toki hirmu väsynyt, mutta ruokahalu oli taas normaalisoitunut siihen krooniseen nälkään. ;) Haava alkoi vuotaa verensekaista kudosnestettä kaksi päivää leikkauksen jälkeen, joten ei kun uudelleen lääkäriin näytille. Hieman tulehdusta, huuhdellaan ja putsaillaan niin sillä paranee ja paranikin hyvin. Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen huomasin että leikkaushaavan vieressä on nestepatti, ajattelin ensin että kuuluu normaaliin paranemiseen. Seuraavana iltana patti oli jo kuitenkin kämmenen kokoinen, joten seuraavana aamuna taas soitto eläinlääkäriin ja taasen näytille. Tämä nestepatti sitten paljastui tyräksi, leikkaushaavan kohdalta vatsapeitteet oli revennyt ja suoli päässyt pullistumaan. Tiedossa uusi leikkaus, aika varattiin seuraavan viikon keskiviikolle. Mua pelotti ja jännitti, kun kyseessä on kuitenkin koira jolla on sydänsairaus ja tulossa toinen nukutus ja leikkaus kolmen viikon sisällä.

Leikkaus oli viime keskiviikkona 26.10., ja jo seuraavana päivänä koira oli ihan oma itsensä, jos ei olisi tiennyt Pepen olleen leikkauksessa edellisenä päivänä, niin en olisi uskonut koiraa toipilaaksi. Nyt meillä on saikkua taas kaksi viikkoa, ja sitten mennään tikkien poistoon. Onneksi Pepe on fyysisesti ja henkisesti elämänsä parhaassa kunnossa ja toipuminen on sujunut hyvin. Pepe painaa nyt 33,6kg, vielä kun saa sille massan takaisin, niin hyvä tulee. Nyt koira on käytännössä vain luuta ja nahkaa, kun sairastelun painoa pääsi tippumaan niin paljon.

Samalla kun korjattiin tyrä, otettiin myös Pepestä verikokeet, siltä varalta että olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Se selittäisi vähän karvan huonoa kasvua ja mahdollisesti myös leikkaushaavan paranemista. Sain tänään 31.10. tulokset ja Pepellä ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Urmolle ilmestyi reilu viikko sitten häntään patti, jonka Muikku tietenkin kirputti verille. Putsailin pattia ja laitoin siihen basibact-jauhetta, kun näytti alkuun vaan haavalta, pidettiin tötteröä päässä, ettei pääse aina patin kimppuun. Ajattelin että samalla kun viedään Pepe tyräleikkaukseen, pyydän lääkäriä kattomaan Urmon häntää. Lääkäri tutki haavaa ja epäili että kyseessä olisi tulehduspatti. Otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi ohutneulanäytteet, jos siinä sattuukin olemaan tulehdusta enemmän jotain. Hoidoksi alkuun ab-voide ja estetään haavan kirputtelut ja nuolemiset. Tänään sain alustavat tulokset näytteestä: Kyseessä tulehdus ja hoidetaan lääkekuurilla. Pieni määrä löytyi mastsoluja (kasvainsoluja), joiden osuutta tutkitaan tarkemmin mikäli lääkekuuri ei tehoa ja tarvittaessa otetaan koepalaa. Lääkäri vielä soittaa mulle suomennoksen ja jatkohoidon, joten sitten varmaan ymmärrän paremmin mistä on kyse ja mitä tehdään. :)

1.11. päivitys Urmon hännän tilanteeseen // Lääkäri soitti ja kertoi suomennoksen ohutneulanäytteen löydöksistä. Näytteestä tosiaan löytyi Mastsoluja, koska patissa on tulehdus, niin aloitetaan antibioottikuuri suun kautta ja odotetaan että tulehdus rauhoittuu. Jos kuurin loputtua patti on hävinnyt, unohdetaan tämä (ainakin toistaiseksi). Jos patti ei ole hävinnyt ab-kuurin loputtua, katsotaan tilanne uudelleen ja tarvittaessa poistetaan patti ja lähetetään näyte patologille. Jos patti on pahanlaatuinen kasvain, voi olla että Urmosta tulisi typätty saksanpaimenkoira. Mutta en viitsi edes murehtia etukäteen, katsotaan mitä lääkekuuri tekee, ja onneksi kyseessä on "vain" häntä, jos amputointiin on tarvetta.

Ei voi kun taas kiittää kovasti Keski-Suomen eläinklinikan ihanaa ja osaavaa henkilökuntaa Pepen hyvästä ja osaavasta hoidosta. Tulivat vielä kaiken lisäksi Pepen II-leikkauksen kustannuksissa vastaan, vaikkei heillä siihen olisi edes ollut velvollisuutta, mahtavaa palvelua ja asiakkaan huomioonottamista. Tämän lisäksi on kiva että on vakuutukset koirille.

 

maanantai, 20. kesäkuu 2011

Pepen akuutti haimatulehdus

16.5. maanantai-aamuna Pepe oksensi kaikki edellisillan ruuat ja hirveän määrän vettä. Ei hössöttänyt ja hippaloinut ympäri taloa odotellessa aamuruokaa, niin kuin normaalisti. Tarjosin pienen annoksen ruokaa, söi kyllä mutta hitaasti ja epäröiden. Ulos päästyään meni vain pihan perälle makaamaan. Sisälle tullessa missään asennossa ei ollut hyvä olla ja mutta yritti silti koko ajan maata, nousi ylös, kävi maahan, nousi uudelleen ja yritti taas käydä maahan.

Jätin kuitenkin vielä työpäiväksi kotiin, mutta lähdin töistä jo aiemmin katsomaan mikä Pepen vointi on. Kotiin tullessa oli lattiat täynnä oksennusta, oikeastaan pelkkää vettä tullut ylös. Vesikuppi melkein tyhjä ja yhtään jos yritti juoda, oksensi samantien kaiken pois. Ei muuta kun soitto luottolääkärille Palokkaan, kerroin oireet ja esitin epäilyksen vatsalaukun kiertymästä. Sanoivat että lähde ajamaan heti sinne ja ottivat meidät ylimääräisenä päivystystapauksena vastaan.

Pepe ei meinannut autoon nousta, piti auttaa, sama autosta lähtiessä, näytti ettei voimat riitä. Eläinlääkärin vastaanotossa ei oikein reagoinut ympäristöön, oli apaattinen ja levoton. Pepe ei edes jaksanut häntää heiluttaa, kun isäntä tuli kliniikalle moikkaamaan. Lääkäri tunnusteli vatsan seutua, selvää aristusta oli ja maahan meno oli taas pumppaamista, eikä mikään asento ollut hyvä. Otettiin rtg-kuvat vatsasta, suolesta, keuhkoista, eikä niissä ollut mitään hälyttävää. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi, ettei vaikuta vatsalaukun kiertymältä, vaan enemmän mieleen tulee haimatulehdus. Otettiin verikokeet ja tuloksia odotellessa Pepe laitettiin tiputukseen. Verikokeissa selvisi että akuutti haimatulehdus on kyseessä, ennustetta ei osattu vielä sanoa ja uusimisriski melko suuri.

Pepelle annettiin 4x500ml nestettä suoneen, lisäks kipulääkkeitä ja antibioottia, myös suoneen. Nelisen tuntia eläinlääkärissä oltiin ja sitten illaksi meidät kotiutettiin. Ei saa antaa ruokaa eikä vettä, illalla opiaateista pökkyräinen toipilas oli jo sitä mieltä että horjuvana voisi lähteä metsälenkille ja nälkäkin olisi, mutta nukkui kuitenkin koko illan, ei juurikaan ollut voimia muuhun.

Seuraavana aamuna vein töihin mennessä koiran päiväksi nesteytykseen. Aamulla jo oli hieman parempi, olisi halunnut ruokaa ja eläinlääkärissäkin lirkutteli narttubernille. :) Iltapäivällä kun hain koiran kotiin, oli vointi huomattavasti parempi, ja ennuste vaikutti hyvältä. Oli tosiaan tiistain nesteytyksessä ja aamusta oli saanut vielä kipulääkkeenkin suoneen.

1,5 vuorokauden totaalipaaston jälkeen saa syödä hyvin pieniä annoksia täysin rasvatonta ruokaa. Ruokahalu ei ollut ihan normaali, mutta lähti kyllä siitä korjaantumaan voinnin parantuessa, ruoka kuitenkin pysyi sisällä. Torstaina mentiin kontrolliin, kliinisissä tutkimuksissa koiran vointi oli jo niin hyvä, ettei nähty tarpeelliseksi enää ottaa verikokeita. Keskusteltiin ruokavaliosta ja lääkäri oli sitä mieltä että hyvin voidaan jatkaa raakaruualla, kunhan ruoka on vähärasvaista. Jatkossa ruuan rasvaprosentti 5-8%, eli aikas niukilla mennään. Onneksi koiralla ei ole ruoka-aineallergioita, viljoja lukuunottamatta, niin on varaa valita lihoissa ja luissa. Mielellään ei siipikarjaa, koska eläintuotteissa niihin on laitettu nahkat ja kaikki, joten voipi olla melko rasvaista.

Alkuun viikon verran sai syödä vain rasvatonta ruokaa, riisiä, seitä, kananmunan valkuaista, raejuustoa ja piimää. Hyvin pieniä annoksia 3-4 kertaa päivässä. Vettäkin sai juoda vain vähän kerrallaan, eli kaikkea suuhun menevää piti säännöstellä ja sehän oli tuskaa kroonisesti nälkäiselle bernille. Viikon jälkeen vähennettiin ruokintakertoja ja lisättiin annosta, pikku hiljaa sai myös lisätä ruuan rasvaisuutta sinne 5-8 prosenttiin.

Akuutista haimatulehduksesta on nyt reilu kuukausi ja koira on palautunut täysin entiselleen. Kokeilen nyt miten ruokinta lähtee sujumaan, ainakin tähän saakka on ihan hyvältä vaikuttanut. "Lantraan" lihojen ja luiden rasvaisuutta kasvismössöllä ja rasvatonta raejuustoa annan, jotta saa myös siitä proteiinia. Pepe on hieman laihtunut ruuan vähärasvaisuuden myötä, muutama kilo olikin varaa painoa tiputtaa, joten ei ole solakuituminen ollut vaarallista.

Jos tästä kokemuksesta jotain hyvää keksii, niin sen että koira palkkautuu nykyisin treeneissä pelkällä narupallolla. Mulla ei ole enää treeneissä lainkaan ruokapalkkaa Pepellekään.

Ei voi kun taas kiittää Palokan eläinkliniikkaa hyvästä hoidosta sekä palvelusta.

maanantai, 6. joulukuu 2010

Hierontaa, uimista ja kuulumisia

Onpa taas pitkä aika edellisestä kirjoituksesta.

Vajaa kuukausi sitten huomattiin Urmolla löysä irtonainen patti nivusessa, jonka koko vaihteli eri asennoissa ja tilanteen mukaan. Mitään ei tuumannut patista, ei aristanut, kipuillut tai oireillut mitenkään. Tutkailtiin tilannetta viikonlopun yli ja maanantaina huomasin patin kasvaneen ja laajentuneen myös lähemmäs rintaa. Paniikissa googlettelin jo kaikenlaiset tyrät ja muut, lääkäriin sain ajan keskiviikolle heti aamusta. Eläinlääkäri tutki ja tunnusteli pattia, koira ei reagoinut mitenkään. Mahan alta ajeltiin hieman karvaa ja ultrattiin alue. Nivusissa olevassa patissa oli nestettä ja kun taas rinnan luona olevassa patissa ei. Nivusessa olevan patissa oli naarmu. Eläinlääkäri epäili että olisi esim. lenkillä raapaissut vatsan, tullut pieni haava ja sen kautta joku bakteeri ja tulehdus. määräsi antibiootit, jos ei tehoa, niin uudelleen tutkimukseen ja neulalla näyte patista.

Antibiootti onneksi lähti tehoamaan ja patit pieneni. Ainoastaan nivuseen jäi kova, hieman pitkulainen kohta, joka sekin on pienentynyt. Hieronnan yhteydessä Erika epäili että Urmo olisi venähdyttänyt vatsalihaksen ja siitä nämä patit aiheutunut. Melkoinen kipukynnys kakaralla on, kun ei olla huomattu mitään missä tämä olisi tapahtunut, mitenkään ei ole kivusta ilmoittanut ja näyttänyt.

Koirilla on ollut hemmotteluviikonloppu, sopivasti pääsin kuluttamaan veronpalautuksia. Lauantaina Erika tuli hieromaan kaikki kolme koiraa. Hilma oli näistä kolmesta se, jonka vuoksi ensisijaisesti aikaa varasin. Hilmalla on syksyn mittaan tullut kolme kipukohtausta, jotka on sitten helpottanut lämpötyynyn ja hieronnan avulla. Selvästi Hilma sai helpotusta oloonsa, vaikkei juuri nyt kipuilua ole ollutkaan, neiti osasi rentoutua nyt ihan kunnolla ja jopa kuorsasi. Pepeltä löytyi lanneselästä hieman lihasjumia, sitä Erika helpotti ja kotihoitona lämpötyynyyn totuttelua ja ko. alueen lämmittelyä. Urmolla ei ole ollut minkäänlaisia oireita, mutta eipä tuo hieronta pahaa tee ja halusin junnun totuttaa touhuun.

Tänään maanantaina koirat kävi KoiraSportissa uimassa. Ansku uitti jokaisen koiran vuorollaan altaassa ja tosi kivasti osasikin koiria käsitellä. Pepe pääsi pulikoimaan ensimmäisenä, laitettiin kellukkeet ja hyvin lähti uimaan. Pepe tykkää muutenkin uida tosi paljon, mutta halusin kellukkeet ensin, koska koko paikka ja tilanne on uusi. Ensin pari kierrosta kellukkeilla, sitten rampille lepäämään ja takaisin uimaan ilman kellukkeita. Alkuun oli hieman jännää, mutta uiminen on mukavaa ja seurakin oli hyvää, niin mikäs siinä uimamaisterin on pulikoidessa.

Urmo oli uimavuorossa seuraavana ja portaissa piti junioria hieman avittaa. Laitettiin myös kellukkeet ja eka kiekka oli melkoista roiskimista, ihan ei selvinnyt itsekään kuivana altaan reunalla kävellessä. Ekan kierroksen jälkeen mentiin rampille lepäämään, sitten uudelleen liikkeelle toinen kierros, tällä kierroksella uinti oli jo paljon rauhallisempaa ja sitten takaisin rampille. Uudelleen uimaan lähtiessä otettiin kellukkeet pois, rampille palatessa heitin pallon eteen ja sai sen noukkia tullessaan. Lopuksi kävi vielä Anskun ja pallon kanssa kahdelleen tekemässä kierroksen. Aluksi oli tosi jännää, mutta selvästi Urmossa näki miten alkoi olla hommassa mukana, oppi kääntymään ja liikkumaan altaassa.

Hilma sai myös kellukkeet päälleen, ihan jo sen vuoksi ettei sen uintitekniikka ole aina niin hyvä. Ajoittain ui hyvin, välillä taas painaa takapuolen alas ja räiskii etutassuilla veden pintaa. Aluksi hieman roiski, mutta Ansku nosti takapuolta ylemmäksi ja uinti muuttui heti. Hilmalla oli kiire päästä mun perään, kun kävelin altaan ympärillä siinä uimareiden edellä. Tehtiin pari kierrosta välillä rampilla lepäämässä käyden. Otettiin kellukkeet pois ja mä jäin rampin luo kutsumaan, kun Anskku meni Hilman kanssa hieman kauemmas ja tuli uimalla takaisin luokse.

Uintikäynnin jälkeen kotona oli aika väsyneitä koiria. Suunnitelmissa jo on ostaa koirille joululahjaksi uintilahjakortti.

Urmon purutreeneistä on ollut marraskuun ajan taukoa. Tauon jälkeen on yhdet purutreenit ollut marraskuun lopussa ja tauko on ainakin minulle tehnyt hyvää. Tauon aikana olen ilmeisesti edes vähän sisäistänyt liinan päässä roikkumisen ideaa, ainakin hetkeksi. :)

Tottista ollaan treenattu useamman kerran viikossa. Kotona päivittäin Urmon kanssa jotain pientä, lisäks kentällä 2-3 kertaa viikossa molempien poikien kanssa. Edistymistä Urmon kanssa on ainakin tullut sivulle tulossa ja paikkamakuussa. Perusasentoon siirtymisen olen nyt opetellut pallon kanssa, koska lelu on kuitenkin Urmolle se toimivampi palkka. Paikallaan makaaminen alkoi sujua vähän vahingossa, kun mulla meinasin mennä hermot koirien kans lenkillä lähtiessä, komensin pojat maahan eteiseen että saa vaatteet pukea rauhassa, palkkana erittäin hyvin toimi oven aukaisu ja lenkille pääseminen. :D

sunnuntai, 19. syyskuu 2010

Tottista ja jälki

Alku viikosta oli tiistaina ja keskiviikkona tottistreenit. Tiistaina ao:n treeneissä Urmon kanssa otettiin seuraamista ja siihen pysähtymisiä. Urmo ei jaksanut keskittyä yhtään, seuraamisissa näytti haaveilevan omiaan ja koko ajan kuono meni maahan. Otin sitten pari istumista väliin ja kahden askeleen seuraamisen, palkkaus patukalla ja koira autoon. Toisena treeninä sitten ihan pelkkää leikkimistä patukalla, kentällä oli samaan aikaan toinen pentu ja toisessa päässä kenttää lisäks jonkun porukan tokotreenit, eikä Urmo ottanut niistä yhtään häiriötä. Pepekin pääsi vähän treenailemaan, seuraamista ja jääviä liikkeitä.

Keskiviikon treeneissä Pepelle seuraamista (käännöksiä), luoksetulo, jääviä liikkeitä ja luoksepäästävyys. Urmon kanssa keskityttiin vain leikkimiseen ilman häiriötä sekä häiriössä. Patukka on patukka, vaikka kentällä olis mitä/ketä, ei ottanut häiriötä mistään. :)

Sunnuntaina tallasin Urmolle 95 askeleen jäljen pellolle, jälki vanheni 10 minuutin verran. Tasaista ja rauhallista etenemistä, hyvää ja tarkkaa työskentelyä. Jäljen jälkeen vielä leikittiin patukalla ja otettiin pihalla vähän tottista. Eteen istumista, sivulle siirtymistä ja perusasennossa istumista. Lopuksi vielä paikkamakuuta, tai lähinnä makuulla olon ajan pidentämistä.