Tuli aika antaa meidän rakkaan vanhuksen mennä.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
-Tehosekoitin-



26.2.1995 - 24.10.2009.

Kiitos kaikista kymmenestä vuodesta, mitä sain olla sun kanssa, olit aina apuna ja tukena. Muistot ei katoa koskaan, olet aina mun sydämessä, sinne sun pieni tassu jälkensä painoi. Päätös oli raskas, mutta oikea, sen olin velkaa rakkaalle papparaiselle. Nyt Oskun on hyvä olla, niin se järki sanoo, vaikka tunteet ottaa vallan ja tekee niin kipeää.

Kaikki me kotona jäätiin sua kaipaamaan.

Pepe on nyt puolen vuoden aikana saanut normaalirasitteisella metsänlenkillä kaksi kertaa hengenahdistuskohtauksen. Läähättää normaalia raskaammin, vetää henkeä tosi kovasti sisään (hengitys vinkuu), makaa paikallaan, kieli alkaa sinertämään, ensin violetin sävyä, sitten menee ihan siniseksi, limakalvot suussa muuttuu vaaleaksi, silmät punertuu ja suusta tulee vaahtoa. Tämä menee levossa ollessa ohi 15min aikana.

Ensimmäinen kohtaus tuli tämän vuoden helmikuussa, metsälenkillä jossa koira oli koko ajan vapaana. Ajattelin sen vetäneen itsensä juoksemalla niin piippuun, kun lenkillä oli mukana Pepestä tosi mielenkiintoinen narttu.

Toinen kohtaus tuli puolisen vuotta myöhemmin, yhtenä sunnuntaina elokuun lopussa. Lenkki ei tosiaan ollut normaalia rasittavampi metsälenkki vapaana, eikä edes ollut kuuma/lämmin sää. Aiemmin ei ole tuollaisilla lenkeillä ollut mitään ongelmaa. Pelkäsin että koira kuolee käsiin, sen silmissä oli niin tuskainen ilme. Jälkimmäinen kohtaus meni ohi ja hengitys tasaantui kun Pepe meni järveen makaamaan. Oli siinä paikallaan noin vartin, jonka aikana värit silmissä, limakalvoissa ja kielessä normalisoitui.

Heti seuraavana päivänä soitin eläinlääkäriin ja niiden mielestä oireet kuulosti sydänperäiseltä, lääkäriin saatiin aika puolentoista viikon päähän. Sillä välin lopetettiin kaikki harrastukset ja lenkitykset tehtiin ainoastaan hihnassa. Vältettiin kaikkea rasitusta, ettei uutta kohtausta enää tulisi.

Lääkärissä tehtiin sydänultra ja otettiin myös keuhkoalueen röntgenkuva. Sydämessä ei todettu sivuääntä. Pulssi oli 128 (normaali n 60-90), Pepe ei jännittänyt eläinlääkäriä ollenkaan, vaan oli ihan oma itsensä koko ajan. Reisipulssit oli hieman heikohkot, mutta tunnettavissa. Ultrassa sekä rtg-kuvassa todettiin lievää laajentumaa sydämen oikealla puolella.

Lääkäri määräsi hoidoksi keuhkoputkia laajentavan lääkityksen (Nuelin depot 350mg), jonka tehon pitäisi alkaa tehoamaan jo parissa päivässä. Lääkitys ei alkanut tehoamaan laisinkaan, sitä syötin koiralle kaksi viikkoa. Etsin tietoa sydänsairauksista mitkä vastaisi Pepen oireisiin ja niistä sain monet itkut ja pelkäsin koiran kuolevan, koska lääkitys ei tehoa.

Löysin netistä eläinlääkärin joka on erikoistunut pieneläinten sydänsairauksiin, varasin siis ajan Lahden eläinlääkäriasemalle, Seppo Lambergille ja lopetin Nuelin depotilla lääkitsemisen.

Lahdessa Pepen sydän ja keuhkot ultrattiin ja rtg-kuvattiin uudelleen, otettiin verikokeet ja mitattiin verenpaine. Verenpaine oli hieman koholla, mutta sille ei kuulemma tarvitse mitään tehdä. Epäili että korkeahko verenpaine saattoi johtua että se otettiin kaikkien tutkimusten jälkeen. Sydämen virtauksissa oli ajoittain piikkejä, normaali virtaus on 1,5m/s ja Pepellä ajoittain oli jopa 3m/s. Sivuääniä sydämestä ei kuulunut.

Lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja selitti kaiken tosi ymmärrettävästi. Kertoi koko ajan mitä tutkii ja selitti mitä löydöksiä teki. Pepen ahtauma on tosiaan keuhkovaltimossa, siinä haaran kohdalla joka oli melko haasteellista löytää. Lääkärin mielestä tässä tilanteessa välttämättä ei ole kyse synnynnäisestä ahtaumasta.

Rtg-kuvissa näkyi keuhkoputkien ympärillä tiivistymää, tätä ei näkynyt laisinkaan aiemmin otetussa kuvassa, joka otettiin Jyväskylässä. Tätä lääkäri piti päälöydöksenä ja kohonneet punasoluarvot viittaavat alentuneeseen hapenvaihtoon keuhkoissa.

Pepelle määrättiin kolmen viikon kuurin antibioottia, kortisonia ja nesteenpoistolääkitystä, lisäksi sai astmalääkkeet, joita annetaan tarvittaessa. Kortisonilääkitys on tehonnut Pepellä, kestää rasitusta paljon paremmin, eikä hengitys muutu raskaaksi liikkuessa. Nyt jatkettiin kortisonilääkitystä ylläpitoannoksella toistaiseksi. Myöhemmin lääkitystapa vaihdetaan inhalaattoriin, minkä kautta kortisteroidit vaikuttaa nopeammin oikeaan paikkaan, eli keuhkoihin.

Tarvittaessa mennään jatkotutkimuksiin joko uudelleen Lahteen tai lähetteellä yliopistolliseen eläinsairaalaan.

Koiralla ei ole hengenvaaraa, mikä on mulle tosi iso helpotus. Pepe pystyy lääkityksen avulla elämään normaalia elämää. Lääkäri sanoi että ei koirasta ole enää 20 kilsan juoksulenkille, mutta se ei mulle ole tärkeintä. Koiran kanssa voidaan nyt tosiaan lenkkeillä ja harrastaa, sen mukaan mikä on vointi.

Illalla hakuiltiin pitkästä aikaa, pk-leirin jälkeen ei olla hakumetsässä oltu kertaakaan.

Varauduin 6 pistolla, mutta ajattelin katsoa maalimies kerrallaan. Otettiin haamuja ja sisääntuloja. Pepe lähti kaikille maalimiehille kovalla innolla ja hyvin pysyi maalimiehen luona, ei paineistunut kun mm otti pannasta kiinni. Mä muistin tsempata ja kehua koiraa, ja koko treenin Pepellä oli tosi kova into ja motivaatio.

Kaikki kuusi ukkoa metsästä löytyi, ja Pepe jäi vielä viimeisellä maalimiehen luo pidemmäksi aikaa, eli hyvin viihtyi ukon luona. :)

Tänään oltiin Keuruulla tokokokeessa. Heti aamusta oli tosi lämmin ja ennen yhtätoista oli jo lähemmäs 30 astetta. Koepaikalla Pepe oli heti kuumissaan, odoteltiin varjossa kokeen alkua.

Tuomari: Aino Juhantalo-Kakkola, pisteet 0, ohjaaja keskeytti.

Luoksepäästävyys: 10p

paikkamakuu: 8,5p - tuomarin mielestä Pepe piippasi, vaikka se kyllä oli viereinen koira, joka sitten myös lähti kohti ohjaajaansa. Yhteensä kolme koiraa nousi paikkamakuusta ja kaikki lähti kohti ohjaajia.

Hihnassa seuraaminen: 7p - Pepe oli tosi nuutunut, kulmissa ja käännöksissä tuli paljon jäljessä, innotonta seuraamista.

Vapaana seuraaminen: 5p - Pepe tuli noin 1,5m mun perässä ja jäi välillä seisomaan paikalleen.

Vapaana seuraamisen jälkeen sanoin että keskeytän. En nähnyt järkeä jatkaa enempää, koska näin että miten raskasta se oli koiralle. Enhän mä koskaan edes treenaa niin kuumalla säällä.

Kokeen jälkeen ajettiin Keuruulta kotiin, haettiin loppuporukka ja lähdettiin mökille. Pepe sai viilennellä itseään järvessä koko loppu päivän. :)

Eilen illalla Hilma vinkasi kun yritti istua. Tutkin koiran takapään ja jalat, ei mitään aristusta. Häntään koskiessa kiljaisi ja juoksi sohvapöydän alle piiloon. Iltalenkillä vielä koitin tutkia häntää uudelleen, sama juttu, kamala vinkaisu ja häntä piiloon. Huomasin että hännässä on pieni mutka, mitä ei ole aiemmin ollut.

Mitään tapaturmaa ei eilisen aikana tapahtunut. Koko päivä oltiin koirien kanssa, eikä mitään erityistä sattunut.

Tänään aamulla soitin eläinlääkäriin ja saatiin aika iltapäivälle. Ensin yleistutkimuksessa todettiin keskeltä häntää aristusta ja lievä turvotus, joten Hilma rauhoitettiin ja kuvattiin. Röntgenkuvassa todettiin 8.viimeisessä häntänikamassa siisti murtuma, joka suurimmalta osin paikoillaan, vain lievästi vinossa.

Häntä paketoitiin ruiskusta tehdyllä lastalla. Paketti on hännässä 3 viikkoa, jonka jälkeen mennään kontrollikuvaan. Kipulääkettä syödään koko kolme viikkoa.

Kuvauksen ja paketoinnin jälkeen Hilma makasi eläinlääkärin matolla lepäillen ja hädin tuskin oli tajuissaan. Meidän ohi käveli koira ja sen verran piti vahtia, että onneton murahdus pääsi ilmoille. Samoin kun sermin takana haukahti koira, niin Hilma pisti oman haukun vastaan, kuulosti lähinnä kyllä hiljaiselta piippaukselta. :)

Raukka oli ihan poissa tolaltaan koko tämän aamun, ei yhtään oma itsensä. Oli säikky, varovainen ja aristeli jopa meitä. Huomasin heti ettei koira ole kunnossa eikä oma itsensä. Onneksi saatiin lääkäriin aika niin pian ja häntä hoitoon.

Mä en tosiaan ymmärrä miten häntä on murtunut, koska koko eilinen päivä meni ihan normaalissa merkeissä. Mitään tapaturmaa Hilmalle tai sen hännälle ei ole käynyt. :( Tosin Hilmalla on ohut ja pieni häntä, joten ei se ilmeisesti suurta kolhua tarvitse että murtuma tulee.

Toivotaan pikaista toipumista potilaalle.

Kuva hännän paketista

Perjantaina iltapäivällä lähin Pepen kanssa auto täynnä tavaraa ajamaan kohti Punkalaidunta, K-S bernien ja Muuramen seudun kennelkerhon järjestämälle PK-leirille.

Leirille saavuttua purettiin tavarat autoista huoneeseen, jonka jaoin Marin ja Saku-rhoden kanssa. Sitten suunnattiin tottiskentälle, otettiin muutaman kerran A-este, vähän seuraamista ja eteen menoa.

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen yhdeksän maissa lähettiin porukalla ajamaan hakumetsään. Meidän ryhmässä oli kuusi koiraa, joista juoksuinen narttu oli viimeisenä. Ryhmän koirissa oli 3 berniä, bortsu, entle ja suomenlapinkoira. Kouluttajana meillä oli Heidi Helin.

Ensin tallattiin alue ja keskusteltiin jokaisen koiran tasosta ja tausta porukalla, suunniteltiin treenit jokaiselle koiralle erikseen ja aloitettiin itse etsintä.

Kerroin että Pepellä on ollut ajoittain motivaatio-ongelma, sillä loppuu into kesken treenien ja saattaa alkaa puuhastelemaan kaikkea muuta kun etsintää.

Pepelle tehtiin ekassa treenissä 4 pistoa. Haamua, yksi valmis ja viimeiseksi jänis. Elikkäs motivaation kasvatusta. Palautetta tuli siitä, etten tsemppaa koiraa, kun sille iskee epävarmuus sen suhteen, löytyykö metsästä maalimiestä.

Toisena treeninä kolme pistoa ja niihin sisääntuloja. Pepe kun ei malta olla maalimiehen luona, vaikka maalimiehellä on sille purkissa palkka. Kiireellä käy kääntymässä ukon luona ja kiiruhtaa keskilinjalle mamman luo. Sisääntuloja treenattiin niin että maalimies otti Pepeä pannasta ja mun kutsulla vasta pääsi tulemaan.

Lauantain molemmat treenit meni oikein mukavasti, ei mitään merkkiä innon puutteesta.

Sunnuntaina sitten aamusta taas metsään, ensin tallataan alue ja suunnitellaan taas päivän treenit jokaiselle koiralle.

Pepelle otettiin haamuja ja sisääntuloja. Tällä kertaa Pepe ei ekalle ukolle suostunut irtoamaan, vaan palasi aina mun luokse. Otin muutaman askeleen eteenpäin ja lähetin uudelleen, ja aina sama juttu. Menin takaisin keskilinjalle ja sanoin että tässä oli tämän päivän treenit meidän osalta. Heidi ei antanut meidän keskeyttää, vaan sanoi että mä vaikka menen sen koiran kanssa sinne maalimiehelle. niinpä me sitten jatkettiin ja ekalle maalimiehelle sitten menin Pepen perässä.

Toiselle ukolle mennessä kääntyi takaisin mun luo, kun näki mun etenevän alueella. Lähetys uudelleen ja Pepe tempaisi itsensä pannasta maalimiehellä. Eli ei sitten onnistunut sisääntulon treenaus. Pepe ei ilmeisesti tykännyt, että vieras mies ottaa metsässä pannasta kiinni.

Kaksi viimeistä haamua meni sitten mukavasti ja saatiin hyvä päätös treeneille.

Koko leiristä jäi tosi hyvä mieli ja nyt on intoa tuleviin treeneihin, kärpänen puri siis uudemman kerran, vaikka missään vaiheessa ei varsinaisesti kiinnostus ollut hävinnytkään.

Yhteenvetona:

Tuli huomattua että minä olen se joka ei innosta koiraa, sillä ei suinkaan ole motivaation puutetta. Pepellä ei vaan ole vielä tarpeeksi itsevarmuutta että lähtee alueelle, jos ei saa itselleen hajua että siellä on joku. Pienellä kannustuksella Pepen saa uskomattoman hyvin irtoamaan ja etsimään sitä maalimiestä.

Treeneissä pitää nyt ottaa Pepelle hieman kestoa maalimiehellä viihtymiseen. Irtonaista namia ja minä menen rauhassa piilolle, kun koira on sinne mennyt ja sitä palkataan, josta tullaan sitten pois maalimiehen perässä.

Jyväskylässä 10.5.09, tuomari Mauri Pehkonen, tulos 136p, ALO3, sij 11/17.

Osasuoritukset:

1. Luoksepäästävyys 10p - hienosti pysyi sivulla, kun tuomari tuli silittämään ja katsomaan hampaat.

2. Paikalla makuu 9p - Pepe meni maahan toisella käskyllä, kerettiin jättää koirat ja kävellä kentän toiseen päähän, kun kaksi koiraa ryhmästä juoksi ympäri kehää ja kehän ulkopuolella. Pepe pysyi koko tuon häiriön ajan paikallaan. Paikkamakuu otettiin uusiksi ja 2minuuttia meni hienosti, eikä Pepe ennakoinut perusasentoon nousua, nyt päätti sitten maata vaikka sai istu-käskyn.

3. Seuraaminen kytkettynä 8p - hyvää seuraamista, mutta jätätti

4. Seuraaminen taluttimetta 7p - sama kun yllä, lisänä vielä Pepen pieni pysähdys omia aikojaan

5. Liikkeestä maahan 0p - taas jäi seisomaan, vaikka käsky tuli nyt normaalilla äänenpainolla.

6. Luoksetulo 7p - Innokas luoksetulo, mutta eipä sitten muka tiennyt mitä tehdä, jäi eteen istumaan ja hetken siinä katseli, kunnes siirtyi sivulle.

7. Liikkeestä seisominen 5p - Jäi kyllä seisomaan, mutta viiveellä ja liikkui käskyn jälkeen.

8. Estehyppy 8p - Kaksoiskäsky, annoin käsimerkin hypylle, ettei liike mene nollille. Jäi esteen jälkeen seisomaan, hieman viiveellä käskyn jälkeen

9. Kokonaisvaikutelma 8p

Olin ihan kahden vaiheilla menenkö kokeeseen ollenkaan, vartti ennen lähtöä päätin että kokeeseen mennään. Syy tähän epäröintiin mun kuume ja keuhkoputkentulehdus. Pitkä aika koepaikalla sitten saatiinkin viettää, onneks oli mukavaa seuraa, eikä tarvinnut yksin odotella.

Monissa liikkeissä Pepe otti liikkeenohjaajasta häiriötä, kävi haistelemassa housuja, mikälie sitten tuoksui niin hyvälle, että piti koukata joka kerta liikkurin luota.

Liikkeestä seisomisen jälkeen kun oltiin siirtymässä estehypylle, otin Pepeä pannasta kiinni ja esivalmistelin sitä hypylle. Selkeästi koirasta näki, kuinka sen into heräsi ja hyppy meni mun mielestä hyvin, eikä mennyt nollille.

Mä en ymmärrä mikä meillä kokeessa tökkii liikkeestä maahanmenossa. Treeneissä se on yksi varmimmista liikkeistä, mutta kokeessa Pepe ei ole tietävinään mistä on kyse. Treenaillaanpa sitä sitten erilaisissa tilanteissa.

Keuruulla 3.5.09, tuomari Mauri Pehkonen, tulos 124p, ALO3, sij 10/11.

Mua jännitti ihan kamalasti ja se vaikutti kyllä suoritukseen ja käskyjen äänenpainoon. Kokonaisuutena tulokseen olen tyytyväinen, muutamaa pikkuseikkaa lukuunottamatta.

Osasuoritukset:

1. Luoksepäästävyys 10p

2. Paikalla makaaminen 9p - Pepe ennakoi nousun perusasentoon.

3. Seuraaminen kytkettynä 7p - jätätti, varsinkin käännöksissä

4. Seuraaminen taluttimetta 6p - jätätti, ja pysähtyi ekan käännöksen jälkeen paikalleen hetkeksi.

5. Liikkeestä maahan 0p - jätätti seuraamisessa ja jäi seisomaan, mun äänenpaino oli aivan liian korkea, verraten normaaliin maahan-käskyyn.

6. Luoksetulo 9p - luoksetulo oli nopea ja innokas, mutta ei tullut suoraan sivulle, vaan hetken mietti oikealla puolen siirtymistä sivulle.

7. Liikkeestä seisominen 7p - jätätti seuraamisessa, jäi seisomaan, otti muutaman askeleen käskyn jälkeen.

8. Estehyppy 0p - ei hypännyt kahdella käskyllä.

9. Kokonaisvaikutus 8p