16.5. maanantai-aamuna Pepe oksensi kaikki edellisillan ruuat ja hirveän määrän vettä. Ei hössöttänyt ja hippaloinut ympäri taloa odotellessa aamuruokaa, niin kuin normaalisti. Tarjosin pienen annoksen ruokaa, söi kyllä mutta hitaasti ja epäröiden. Ulos päästyään meni vain pihan perälle makaamaan. Sisälle tullessa missään asennossa ei ollut hyvä olla ja mutta yritti silti koko ajan maata, nousi ylös, kävi maahan, nousi uudelleen ja yritti taas käydä maahan.

Jätin kuitenkin vielä työpäiväksi kotiin, mutta lähdin töistä jo aiemmin katsomaan mikä Pepen vointi on. Kotiin tullessa oli lattiat täynnä oksennusta, oikeastaan pelkkää vettä tullut ylös. Vesikuppi melkein tyhjä ja yhtään jos yritti juoda, oksensi samantien kaiken pois. Ei muuta kun soitto luottolääkärille Palokkaan, kerroin oireet ja esitin epäilyksen vatsalaukun kiertymästä. Sanoivat että lähde ajamaan heti sinne ja ottivat meidät ylimääräisenä päivystystapauksena vastaan.

Pepe ei meinannut autoon nousta, piti auttaa, sama autosta lähtiessä, näytti ettei voimat riitä. Eläinlääkärin vastaanotossa ei oikein reagoinut ympäristöön, oli apaattinen ja levoton. Pepe ei edes jaksanut häntää heiluttaa, kun isäntä tuli kliniikalle moikkaamaan. Lääkäri tunnusteli vatsan seutua, selvää aristusta oli ja maahan meno oli taas pumppaamista, eikä mikään asento ollut hyvä. Otettiin rtg-kuvat vatsasta, suolesta, keuhkoista, eikä niissä ollut mitään hälyttävää. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi, ettei vaikuta vatsalaukun kiertymältä, vaan enemmän mieleen tulee haimatulehdus. Otettiin verikokeet ja tuloksia odotellessa Pepe laitettiin tiputukseen. Verikokeissa selvisi että akuutti haimatulehdus on kyseessä, ennustetta ei osattu vielä sanoa ja uusimisriski melko suuri.

Pepelle annettiin 4x500ml nestettä suoneen, lisäks kipulääkkeitä ja antibioottia, myös suoneen. Nelisen tuntia eläinlääkärissä oltiin ja sitten illaksi meidät kotiutettiin. Ei saa antaa ruokaa eikä vettä, illalla opiaateista pökkyräinen toipilas oli jo sitä mieltä että horjuvana voisi lähteä metsälenkille ja nälkäkin olisi, mutta nukkui kuitenkin koko illan, ei juurikaan ollut voimia muuhun.

Seuraavana aamuna vein töihin mennessä koiran päiväksi nesteytykseen. Aamulla jo oli hieman parempi, olisi halunnut ruokaa ja eläinlääkärissäkin lirkutteli narttubernille. :) Iltapäivällä kun hain koiran kotiin, oli vointi huomattavasti parempi, ja ennuste vaikutti hyvältä. Oli tosiaan tiistain nesteytyksessä ja aamusta oli saanut vielä kipulääkkeenkin suoneen.

1,5 vuorokauden totaalipaaston jälkeen saa syödä hyvin pieniä annoksia täysin rasvatonta ruokaa. Ruokahalu ei ollut ihan normaali, mutta lähti kyllä siitä korjaantumaan voinnin parantuessa, ruoka kuitenkin pysyi sisällä. Torstaina mentiin kontrolliin, kliinisissä tutkimuksissa koiran vointi oli jo niin hyvä, ettei nähty tarpeelliseksi enää ottaa verikokeita. Keskusteltiin ruokavaliosta ja lääkäri oli sitä mieltä että hyvin voidaan jatkaa raakaruualla, kunhan ruoka on vähärasvaista. Jatkossa ruuan rasvaprosentti 5-8%, eli aikas niukilla mennään. Onneksi koiralla ei ole ruoka-aineallergioita, viljoja lukuunottamatta, niin on varaa valita lihoissa ja luissa. Mielellään ei siipikarjaa, koska eläintuotteissa niihin on laitettu nahkat ja kaikki, joten voipi olla melko rasvaista.

Alkuun viikon verran sai syödä vain rasvatonta ruokaa, riisiä, seitä, kananmunan valkuaista, raejuustoa ja piimää. Hyvin pieniä annoksia 3-4 kertaa päivässä. Vettäkin sai juoda vain vähän kerrallaan, eli kaikkea suuhun menevää piti säännöstellä ja sehän oli tuskaa kroonisesti nälkäiselle bernille. Viikon jälkeen vähennettiin ruokintakertoja ja lisättiin annosta, pikku hiljaa sai myös lisätä ruuan rasvaisuutta sinne 5-8 prosenttiin.

Akuutista haimatulehduksesta on nyt reilu kuukausi ja koira on palautunut täysin entiselleen. Kokeilen nyt miten ruokinta lähtee sujumaan, ainakin tähän saakka on ihan hyvältä vaikuttanut. "Lantraan" lihojen ja luiden rasvaisuutta kasvismössöllä ja rasvatonta raejuustoa annan, jotta saa myös siitä proteiinia. Pepe on hieman laihtunut ruuan vähärasvaisuuden myötä, muutama kilo olikin varaa painoa tiputtaa, joten ei ole solakuituminen ollut vaarallista.

Jos tästä kokemuksesta jotain hyvää keksii, niin sen että koira palkkautuu nykyisin treeneissä pelkällä narupallolla. Mulla ei ole enää treeneissä lainkaan ruokapalkkaa Pepellekään.

Ei voi kun taas kiittää Palokan eläinkliniikkaa hyvästä hoidosta sekä palvelusta.