Syyskuun puolivälin jälkeen Pepelle tuli taas haimatulehduksen oireita, ja käytiin kahtena päivänä nesteytyksessä, sillä olo helpotti. Pari viikkoa sen jälkeen, lokakuun ekana viikonloppuna alkoi oireet kuitenkin uudelleen, maailman ahnein koira lopetti syömisen, kahdessa viikossa tippunut painoa yli 6kg. Mentiin lauantaina päivystykseen taas nesteyttämään suonen sisäisesti, ei enää syönyt ja juonutkaan. Päästiin lauantaina illlalla kotiin ja sunnuntaina vointi heikentyi entisestään, koira vain makasi ja tärisi paikallaan. Vein sunnuntaina illalla koiran uudelleen päivystykseen, Pepen vatsa oli kaasuuntunut, hengitys haisi ihan kuolemalle ja olin varma että tämä oli tässä ja koira ei selviä enää. Otettiin rtg-kuvat, ultra sekä verikokeet. Rtg näytti että suoli on aivan kaasuuntunut ja ultrasta ei tahtonut saada selvää, molemmista kävi kuitenkin ilmi että siellä näkyy joku "kökkö", juttu mitä ei siellä kuuluisi olla, ehkä tukos tai vierasesine, verikokeet oli ok. Koira jäi päivystykseen hoidettavaksi yön ajaksi, antoivat antibioottia, kipulääkettä ja nestettä suoraan suoneen. Annoin luvan avata koiran, mikäli sille on tarvetta ja koiran vointi huononee.

Aamulla sain soiton eläinlääkäriltä, koiran vointi on parantunut ja tarpeitakin jo tehnyt, olivat ottaneet uuden rtg-kuvan, jossa suoli ei enää ollut kaasuuntunut eikä kökköä näkynyt. Pepe oli vielä maanantaipäivän eläinlääkärissä tarkkailussa ja hain iltapäivällä kotiin. Varasin heti seuraavalle päivälle meidän vakiolääkärille Palokkaan vatsan tähystykseen ajan.

Tiistaina sitten mentiin Palokkaan, koira nukutettiin, tarkoitus tähystää koiran sisäelinten tila ja tarkastaa suoli. Annoin taas luvan leikata koiran, sovittiin että soittavat mulle vain jos koira jää leikkauspöydälle tai että leikkaus on ohi ja koiran luokse voi palata. Odottelin tuskaisena vähän reilun 3h kunnes sain lääkäriltä soiton. koira selvisi leikkauksesta ja kaikki sujui hyvin. Kaikki sisäelimet kunnossa, suolessa oli reikä, siinä meidän päälöydös. Pepellä oli ollut vierasesine suolessa, ja vatsapaita oli painanut ohutsuolen seinämää, jolloin siihen syöpyi reikä. Reikä ommeltiin umpeen ja vatsaontelo huuhdeltiin puhtaaksi. Koiralle ab-kuuri ja kipulääkkeet, ei kun kotiin toipumaan.

Pepe toipuikin hyvin, alkuun oli toki hirmu väsynyt, mutta ruokahalu oli taas normaalisoitunut siihen krooniseen nälkään. ;) Haava alkoi vuotaa verensekaista kudosnestettä kaksi päivää leikkauksen jälkeen, joten ei kun uudelleen lääkäriin näytille. Hieman tulehdusta, huuhdellaan ja putsaillaan niin sillä paranee ja paranikin hyvin. Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen huomasin että leikkaushaavan vieressä on nestepatti, ajattelin ensin että kuuluu normaaliin paranemiseen. Seuraavana iltana patti oli jo kuitenkin kämmenen kokoinen, joten seuraavana aamuna taas soitto eläinlääkäriin ja taasen näytille. Tämä nestepatti sitten paljastui tyräksi, leikkaushaavan kohdalta vatsapeitteet oli revennyt ja suoli päässyt pullistumaan. Tiedossa uusi leikkaus, aika varattiin seuraavan viikon keskiviikolle. Mua pelotti ja jännitti, kun kyseessä on kuitenkin koira jolla on sydänsairaus ja tulossa toinen nukutus ja leikkaus kolmen viikon sisällä.

Leikkaus oli viime keskiviikkona 26.10., ja jo seuraavana päivänä koira oli ihan oma itsensä, jos ei olisi tiennyt Pepen olleen leikkauksessa edellisenä päivänä, niin en olisi uskonut koiraa toipilaaksi. Nyt meillä on saikkua taas kaksi viikkoa, ja sitten mennään tikkien poistoon. Onneksi Pepe on fyysisesti ja henkisesti elämänsä parhaassa kunnossa ja toipuminen on sujunut hyvin. Pepe painaa nyt 33,6kg, vielä kun saa sille massan takaisin, niin hyvä tulee. Nyt koira on käytännössä vain luuta ja nahkaa, kun sairastelun painoa pääsi tippumaan niin paljon.

Samalla kun korjattiin tyrä, otettiin myös Pepestä verikokeet, siltä varalta että olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Se selittäisi vähän karvan huonoa kasvua ja mahdollisesti myös leikkaushaavan paranemista. Sain tänään 31.10. tulokset ja Pepellä ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Urmolle ilmestyi reilu viikko sitten häntään patti, jonka Muikku tietenkin kirputti verille. Putsailin pattia ja laitoin siihen basibact-jauhetta, kun näytti alkuun vaan haavalta, pidettiin tötteröä päässä, ettei pääse aina patin kimppuun. Ajattelin että samalla kun viedään Pepe tyräleikkaukseen, pyydän lääkäriä kattomaan Urmon häntää. Lääkäri tutki haavaa ja epäili että kyseessä olisi tulehduspatti. Otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi ohutneulanäytteet, jos siinä sattuukin olemaan tulehdusta enemmän jotain. Hoidoksi alkuun ab-voide ja estetään haavan kirputtelut ja nuolemiset. Tänään sain alustavat tulokset näytteestä: Kyseessä tulehdus ja hoidetaan lääkekuurilla. Pieni määrä löytyi mastsoluja (kasvainsoluja), joiden osuutta tutkitaan tarkemmin mikäli lääkekuuri ei tehoa ja tarvittaessa otetaan koepalaa. Lääkäri vielä soittaa mulle suomennoksen ja jatkohoidon, joten sitten varmaan ymmärrän paremmin mistä on kyse ja mitä tehdään. :)

1.11. päivitys Urmon hännän tilanteeseen // Lääkäri soitti ja kertoi suomennoksen ohutneulanäytteen löydöksistä. Näytteestä tosiaan löytyi Mastsoluja, koska patissa on tulehdus, niin aloitetaan antibioottikuuri suun kautta ja odotetaan että tulehdus rauhoittuu. Jos kuurin loputtua patti on hävinnyt, unohdetaan tämä (ainakin toistaiseksi). Jos patti ei ole hävinnyt ab-kuurin loputtua, katsotaan tilanne uudelleen ja tarvittaessa poistetaan patti ja lähetetään näyte patologille. Jos patti on pahanlaatuinen kasvain, voi olla että Urmosta tulisi typätty saksanpaimenkoira. Mutta en viitsi edes murehtia etukäteen, katsotaan mitä lääkekuuri tekee, ja onneksi kyseessä on "vain" häntä, jos amputointiin on tarvetta.

Ei voi kun taas kiittää kovasti Keski-Suomen eläinklinikan ihanaa ja osaavaa henkilökuntaa Pepen hyvästä ja osaavasta hoidosta. Tulivat vielä kaiken lisäksi Pepen II-leikkauksen kustannuksissa vastaan, vaikkei heillä siihen olisi edes ollut velvollisuutta, mahtavaa palvelua ja asiakkaan huomioonottamista. Tämän lisäksi on kiva että on vakuutukset koirille.