Perjantaina iltapäivällä lähin Pepen kanssa auto täynnä tavaraa ajamaan kohti Punkalaidunta, K-S bernien ja Muuramen seudun kennelkerhon järjestämälle PK-leirille.

Leirille saavuttua purettiin tavarat autoista huoneeseen, jonka jaoin Marin ja Saku-rhoden kanssa. Sitten suunnattiin tottiskentälle, otettiin muutaman kerran A-este, vähän seuraamista ja eteen menoa.

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen yhdeksän maissa lähettiin porukalla ajamaan hakumetsään. Meidän ryhmässä oli kuusi koiraa, joista juoksuinen narttu oli viimeisenä. Ryhmän koirissa oli 3 berniä, bortsu, entle ja suomenlapinkoira. Kouluttajana meillä oli Heidi Helin.

Ensin tallattiin alue ja keskusteltiin jokaisen koiran tasosta ja tausta porukalla, suunniteltiin treenit jokaiselle koiralle erikseen ja aloitettiin itse etsintä.

Kerroin että Pepellä on ollut ajoittain motivaatio-ongelma, sillä loppuu into kesken treenien ja saattaa alkaa puuhastelemaan kaikkea muuta kun etsintää.

Pepelle tehtiin ekassa treenissä 4 pistoa. Haamua, yksi valmis ja viimeiseksi jänis. Elikkäs motivaation kasvatusta. Palautetta tuli siitä, etten tsemppaa koiraa, kun sille iskee epävarmuus sen suhteen, löytyykö metsästä maalimiestä.

Toisena treeninä kolme pistoa ja niihin sisääntuloja. Pepe kun ei malta olla maalimiehen luona, vaikka maalimiehellä on sille purkissa palkka. Kiireellä käy kääntymässä ukon luona ja kiiruhtaa keskilinjalle mamman luo. Sisääntuloja treenattiin niin että maalimies otti Pepeä pannasta ja mun kutsulla vasta pääsi tulemaan.

Lauantain molemmat treenit meni oikein mukavasti, ei mitään merkkiä innon puutteesta.

Sunnuntaina sitten aamusta taas metsään, ensin tallataan alue ja suunnitellaan taas päivän treenit jokaiselle koiralle.

Pepelle otettiin haamuja ja sisääntuloja. Tällä kertaa Pepe ei ekalle ukolle suostunut irtoamaan, vaan palasi aina mun luokse. Otin muutaman askeleen eteenpäin ja lähetin uudelleen, ja aina sama juttu. Menin takaisin keskilinjalle ja sanoin että tässä oli tämän päivän treenit meidän osalta. Heidi ei antanut meidän keskeyttää, vaan sanoi että mä vaikka menen sen koiran kanssa sinne maalimiehelle. niinpä me sitten jatkettiin ja ekalle maalimiehelle sitten menin Pepen perässä.

Toiselle ukolle mennessä kääntyi takaisin mun luo, kun näki mun etenevän alueella. Lähetys uudelleen ja Pepe tempaisi itsensä pannasta maalimiehellä. Eli ei sitten onnistunut sisääntulon treenaus. Pepe ei ilmeisesti tykännyt, että vieras mies ottaa metsässä pannasta kiinni.

Kaksi viimeistä haamua meni sitten mukavasti ja saatiin hyvä päätös treeneille.

Koko leiristä jäi tosi hyvä mieli ja nyt on intoa tuleviin treeneihin, kärpänen puri siis uudemman kerran, vaikka missään vaiheessa ei varsinaisesti kiinnostus ollut hävinnytkään.

Yhteenvetona:

Tuli huomattua että minä olen se joka ei innosta koiraa, sillä ei suinkaan ole motivaation puutetta. Pepellä ei vaan ole vielä tarpeeksi itsevarmuutta että lähtee alueelle, jos ei saa itselleen hajua että siellä on joku. Pienellä kannustuksella Pepen saa uskomattoman hyvin irtoamaan ja etsimään sitä maalimiestä.

Treeneissä pitää nyt ottaa Pepelle hieman kestoa maalimiehellä viihtymiseen. Irtonaista namia ja minä menen rauhassa piilolle, kun koira on sinne mennyt ja sitä palkataan, josta tullaan sitten pois maalimiehen perässä.