Tuli aika antaa meidän rakkaan vanhuksen mennä.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
-Tehosekoitin-



26.2.1995 - 24.10.2009.

Kiitos kaikista kymmenestä vuodesta, mitä sain olla sun kanssa, olit aina apuna ja tukena. Muistot ei katoa koskaan, olet aina mun sydämessä, sinne sun pieni tassu jälkensä painoi. Päätös oli raskas, mutta oikea, sen olin velkaa rakkaalle papparaiselle. Nyt Oskun on hyvä olla, niin se järki sanoo, vaikka tunteet ottaa vallan ja tekee niin kipeää.

Kaikki me kotona jäätiin sua kaipaamaan.