Pepe on nyt puolen vuoden aikana saanut normaalirasitteisella metsänlenkillä kaksi kertaa hengenahdistuskohtauksen. Läähättää normaalia raskaammin, vetää henkeä tosi kovasti sisään (hengitys vinkuu), makaa paikallaan, kieli alkaa sinertämään, ensin violetin sävyä, sitten menee ihan siniseksi, limakalvot suussa muuttuu vaaleaksi, silmät punertuu ja suusta tulee vaahtoa. Tämä menee levossa ollessa ohi 15min aikana.

Ensimmäinen kohtaus tuli tämän vuoden helmikuussa, metsälenkillä jossa koira oli koko ajan vapaana. Ajattelin sen vetäneen itsensä juoksemalla niin piippuun, kun lenkillä oli mukana Pepestä tosi mielenkiintoinen narttu.

Toinen kohtaus tuli puolisen vuotta myöhemmin, yhtenä sunnuntaina elokuun lopussa. Lenkki ei tosiaan ollut normaalia rasittavampi metsälenkki vapaana, eikä edes ollut kuuma/lämmin sää. Aiemmin ei ole tuollaisilla lenkeillä ollut mitään ongelmaa. Pelkäsin että koira kuolee käsiin, sen silmissä oli niin tuskainen ilme. Jälkimmäinen kohtaus meni ohi ja hengitys tasaantui kun Pepe meni järveen makaamaan. Oli siinä paikallaan noin vartin, jonka aikana värit silmissä, limakalvoissa ja kielessä normalisoitui.

Heti seuraavana päivänä soitin eläinlääkäriin ja niiden mielestä oireet kuulosti sydänperäiseltä, lääkäriin saatiin aika puolentoista viikon päähän. Sillä välin lopetettiin kaikki harrastukset ja lenkitykset tehtiin ainoastaan hihnassa. Vältettiin kaikkea rasitusta, ettei uutta kohtausta enää tulisi.

Lääkärissä tehtiin sydänultra ja otettiin myös keuhkoalueen röntgenkuva. Sydämessä ei todettu sivuääntä. Pulssi oli 128 (normaali n 60-90), Pepe ei jännittänyt eläinlääkäriä ollenkaan, vaan oli ihan oma itsensä koko ajan. Reisipulssit oli hieman heikohkot, mutta tunnettavissa. Ultrassa sekä rtg-kuvassa todettiin lievää laajentumaa sydämen oikealla puolella.

Lääkäri määräsi hoidoksi keuhkoputkia laajentavan lääkityksen (Nuelin depot 350mg), jonka tehon pitäisi alkaa tehoamaan jo parissa päivässä. Lääkitys ei alkanut tehoamaan laisinkaan, sitä syötin koiralle kaksi viikkoa. Etsin tietoa sydänsairauksista mitkä vastaisi Pepen oireisiin ja niistä sain monet itkut ja pelkäsin koiran kuolevan, koska lääkitys ei tehoa.

Löysin netistä eläinlääkärin joka on erikoistunut pieneläinten sydänsairauksiin, varasin siis ajan Lahden eläinlääkäriasemalle, Seppo Lambergille ja lopetin Nuelin depotilla lääkitsemisen.

Lahdessa Pepen sydän ja keuhkot ultrattiin ja rtg-kuvattiin uudelleen, otettiin verikokeet ja mitattiin verenpaine. Verenpaine oli hieman koholla, mutta sille ei kuulemma tarvitse mitään tehdä. Epäili että korkeahko verenpaine saattoi johtua että se otettiin kaikkien tutkimusten jälkeen. Sydämen virtauksissa oli ajoittain piikkejä, normaali virtaus on 1,5m/s ja Pepellä ajoittain oli jopa 3m/s. Sivuääniä sydämestä ei kuulunut.

Lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja selitti kaiken tosi ymmärrettävästi. Kertoi koko ajan mitä tutkii ja selitti mitä löydöksiä teki. Pepen ahtauma on tosiaan keuhkovaltimossa, siinä haaran kohdalla joka oli melko haasteellista löytää. Lääkärin mielestä tässä tilanteessa välttämättä ei ole kyse synnynnäisestä ahtaumasta.

Rtg-kuvissa näkyi keuhkoputkien ympärillä tiivistymää, tätä ei näkynyt laisinkaan aiemmin otetussa kuvassa, joka otettiin Jyväskylässä. Tätä lääkäri piti päälöydöksenä ja kohonneet punasoluarvot viittaavat alentuneeseen hapenvaihtoon keuhkoissa.

Pepelle määrättiin kolmen viikon kuurin antibioottia, kortisonia ja nesteenpoistolääkitystä, lisäksi sai astmalääkkeet, joita annetaan tarvittaessa. Kortisonilääkitys on tehonnut Pepellä, kestää rasitusta paljon paremmin, eikä hengitys muutu raskaaksi liikkuessa. Nyt jatkettiin kortisonilääkitystä ylläpitoannoksella toistaiseksi. Myöhemmin lääkitystapa vaihdetaan inhalaattoriin, minkä kautta kortisteroidit vaikuttaa nopeammin oikeaan paikkaan, eli keuhkoihin.

Tarvittaessa mennään jatkotutkimuksiin joko uudelleen Lahteen tai lähetteellä yliopistolliseen eläinsairaalaan.

Koiralla ei ole hengenvaaraa, mikä on mulle tosi iso helpotus. Pepe pystyy lääkityksen avulla elämään normaalia elämää. Lääkäri sanoi että ei koirasta ole enää 20 kilsan juoksulenkille, mutta se ei mulle ole tärkeintä. Koiran kanssa voidaan nyt tosiaan lenkkeillä ja harrastaa, sen mukaan mikä on vointi.

****

14.10.2010

Päivitetäänpä tähän nyt vielä tuosta kortisonilääkityksestä, kun on jäänyt näköjään aiemmin kirjoittamatta. Pepelle kortisonilääkitys on noiden keuhkoputkien ympärillä olevien tiivistymien vuoksi. Nesteenpoistolääkitys on sitten kortisonin rinnalla.