Perjantaina oli sitten se päivä kun Pepe menettää osan miehuuttaan. Jännitti ihan hirveästi sen sairauden vuoksi nukutus, oli monet itkut jännityksessä tullut itkettyä. Tähteen oli aika varattu ja etukäteen ilmoitettu Pepen sairaudesta, osaavat sitten varautua erilaiseen nukutukseen sydämen vuoksi.

Mentiin lääkäriin ja odoteltiin meidän vuoroa, hoitaja otti tietoja ylös, eikä keuhkovaltimon ahtaumasta ollut tietoa ei oltu kirjattu. Lääkärin kanssa siitä sairaudesta keskustelin, kerroin että Pepeä hoitaneelta sydänlääkäriltä on varmistus saatu, että nukutus voidaan tehdä, kunhan se on sydänpotilaan nukutus.

Lääkäri vaihtoi norminukutusaineen opiaattiin ja siitä Pepe sai ensimmäisen pistoksen. Sitten odoteltiin että opiaatti vaikuttaa ja sen jälkeen nukutusaine. Pepe oli kevyessä nukutuksessa toimenpiteen ajan, tietenkin niin ettei tunne leikkausta. Leikkauksessa meni suunnilleen 1,5 tuntia ja Pepe oli saanut herätteen ja oli juuri heräillyt meidän tullessa asemalle takaisin.

Perjantai-illan Pepe oli ihan krapulassa ja tötterökin oli ihan kamala, jäi lumipenkkoihin kiinni ja seinätkin tuli kävellessä eteen. Eka yö oli tosi levoton, pääosin vaikutti siltä että tötterö ketutti Pepeä niin paljon, ettei mitenkään ollut hyvä olla. Perjantaina pissatukset pihassa tehtiin hihnassa.

Lauantaina Pepen annettiin olla pihalla vapaana meidän kanssa, rauhallisesti liikkui, ei hyppinyt lumipenkkoihin ja alkanut riehumaan. Sisällä ollessa oli vielä niin väsynyt että pääosin vaan nukkui. Modifioitiin boksereista Pepelle housut, ettei tarviisi enää tötterön kanssa törmäillä, niitä sitten käytetään öisin ja meidän ollessa töissä, jätettiin koko tötterö pois. Hyvin antaa haavan olla rauhassa, muutaman kerran haistellut, mutta käskiessä jättää rauhaan.

Sunnuntaina Pepe oli jo sitä mieltä että saikut on saikkuiltu ja lenkille voitas lähteä. Pihalla ollessa kärkkyi metsään lenkkipolulle, kun huomasi ettei lenkille pääse, keksi sitten että syödään kostona lumiukolta porkkananenä.