Tänään tulee 10 viikkoa täyteen, enää ei mahdu kulkemaan ulko-oven ali, pitää odottaa että koko ovi avataan, pää ei mahdu portin väleihin, nopeasti ne pennut kasvaa. Kotiutuessa Urmo oli 200g Hilmaa kevyempi, kuten arvata saattaa painoero on jo kiloja Urmon hyväksi.

Mukavasti on Urmon kanssa mennyt, hyvin on sopeutunut perheeseen. Ensimmäiset kaksi viikkoa oltiin lomalla pennun kanssa, viime maanantaina koitti arki ja töihin meno. Yksinoloa harjoiteltiin lomalla ja pisimmillään oli itsekseen tai portilla eristettynä aikuisista koirista nelisen tuntia. Töiden alettua yksinolot kasvoi 9,5 tuntiin. Ensimmäisenä aamuna jäi vinkumaan, mutta hiljeni melkeinpä heti kun ulko-ovi laitettiin kiinni, hiljaa oli kun kotiin tultiin.

Äänen käyttöä ollaan harjoiteltu, tai sen käyttämättömyyttä tietyissä tilanteissa, huomiota ja ruokaa ei tule vinkumalla. Ruoka-aikaan kiljunta oli kovimmillaan ja ruoka tuli palkaksi heti kun oli hiljaa. Viikon verran meni ja sitten pentu tajusi ettei kiljumalla ruoka tule, nykyisin kuuluu enää hiljainen hirnuminen matkalla keittiöstä omalle ruokapaikalle kodinhoitohuoneeseen, heti kun pysähdytään hiljenee ja istuu odottamaan kuppia. Harjoitellaan ruualla myös sitä että kupille mennään vasta kun on lupa siihen (ennen sitä istuminen ja kontakti).

Ensimmäiset auton peräkontissa matkustamiset tuntui olevan pennun kidutuskeino, alkuun kiljui täyttä kurkkua, mutta sitten tottui kontissa matkustamiseen ja tuntuu tykkäävän, pahoinvointia ei ole ollut. Modifioin oman autoni nyt kokonaan koirien käyttöön, kaadoin takapenkit ja laitoin siihen Urmon kuljetukseen metallihäkin, Pepelle ja Hilmalle jäi sitten loppu kontti. Treeneissä Urmo on ollut mukana, hiljaa odottaa vuoroaan ja pääasiassa nukkuu autossa.

Pepekään ei enää karta Urmoa kuin ruttoa. Tällä viikolla Pepe tuntui vähän kun vahingossa jopa leikkivän Urmon kanssa. Ei Pepe vieläkään hakeudu Urmon luokse, mutta ei enää lähde pois jos Urmo tulee lähelle. Tuskin koskaan Pepe suostuu nukkumaan Urmon lähellä, koska ei meidän koirilla ole koskaan ollut tapana olla lähekkäin, kaikki nukkuu omissa oloissaan. Hilma tykkää leikkiä Urmon kanssa, kunhan se leikki alkaa Hilman aloitteesta, ja tosi hyvä pennun väsyttäjä onkin. Jos Urmo tulee riehumaan ja härkkimään, niin hilma palauttaa pennun tosi hyvin ruotuun.

Urmo on nyt kaksi yötä ollut omalla paikallaan khh:ssa portin takana, ekat kolme viikkoa se nukkui meidän kanssa alakerran vierashuoneessa. Ajattelin että pääsiäisenä tulee unettomia öitä, mutta itseasiassa ollaan nukuttu paremmin kuin aiemmin. Urmo menee itse illalla nukkumaan omalle pedilleen, eikä välitä että portti laitetaan kiinni. Herättää yöllä 1-2 kertaa kun pyytää ulos.

Sisäsiisteys on ollut alusta lähtien aika helppoa, on itse pyytänyt ulos kun on hätä, menee ovelle ja piippaa muutaman kerran. Toki jos itse on yhtään myöhässä, niin kyllähän ne ykköset lattialle tulee. Tunnistaa pissalle-sanan ja suuntaa ovelle heti.

Pitkäperjantaina Urmo pääsi leikkimään 10 päivää vanhemman sakemannityttö Liinan kanssa, hyvät painit tuli pennuille ja kyllä oli väsynyt penikka kotona illan.

Perustottelevaisuutta ollaan harjoiteltu; istumista, kontaktia, maahanmenoa, luoksetuloa, seuraamista imuttamalla, irti-käskyä ja lisäks paljon saalisleikkejä. Lisäksi ollaan harjoiteltu käsittelyä, antaa katsoa/putsata korvat, leikata kynnet, tutkia hampaat ja kopeloida muutenkin. Hyvin palkkautuu leluilla, nameilla ja kehuilla. Ykkösleluiksi on tullut pallot, niiden kanssa se jaksaa touhuta loputtomiin. Leikkiinkutsuessa Urmo haukkuu, aika hyvän tasainen ja kestävä haukku, eiköhän siitä vielä haukkuen ilmaiseva hakukoira saada.

Ollaan käyty kaupungilla pari kertaa, tosi reippaasti ja rohkeasti suhtautuu uusiin asioihin, autot, ohikulkijat, pyörät ei ole hetkauttanut. Kotona pihassa seurailee ohikulkevia hevosia, istuu lumikinoksen päällä ja heiluttaa häntää.

 

Muutamat kuvat Urmon ja Liinan (Goldobaf's Daiju) leikeistä.