Oltiin taas Ankeriasjärvellä, Hilma oli tallaamassa mukana ja treenien päätteeksi otin taas yhden jäniksen kirpulle. Ekaa kertaa Hilma lähti suoraan pysähtymättä maalimiehen perään ja juoksi kiinni. Söi palkan ja lähti mua kohti, kun keksikin että taisi vielä palkkaa jäädä ja kääntyi takasin ukon luo, teki sen yhteensä kaksi kertaa. On näköjään muutamat kerrat rohkaissut Hilua irtoamaan minusta.

Pepelle otin kolme pistoa. Ensimmäinen 50 metriin vasempaan etukulmaan, upposi tosi hyvin ja suoraan ukon luo. Toinen ukko oli oikealla puolella 20 metrissä, lähti kiertäen vasemmalle ja ei uponnut, uudelleen lähetys kaksi kertaa ja sitten upposi. Kolmas pisto oli vasemmalla myös 20 metrissä, sinne olisi taas uponnut pidemmällekin ja pysähtyi kun seinään ukon kohdalla.

Kaksi viimeistä pistoa otin tarkoituksella lähemmäksi, kolmas oli sillä varauksella että koira näyttää vielä ekalta pistolta tullessa jaksavan juosta. Hyvin jaksoi ja intoa piisasi.

Ankeriasjärvellä treenatessa Pepellä on vaikeuksia upota aina tuonne samalle puolelle, maasto on tosi tasaista ja siellä ei ole oikein kunnon piiloja, ja alueen keskellä menee hiekkatie. Tiedä sitten johtuisiko niistä, kun toiselle puolelle kunnon metsikköön sitten uppoaa ilman ongelmia.

Urmolle otin kaksi pistoa ja tuulella pelattiin taas. Ensimmäiselle mennessä sai hajun ja lähti kohti, mutta juoksikin sivulta ohi ja kävi kunnon lenkit alueella. Ei ainakaan ole ongelmaa irtoamisessa ja nenä oli ilmassa koko ajan. Kutsuin luokse ja mentiin vähän lähemmäs ukkoa. Sai hajun uudestaan ja teki kuitenkin sitten saman lenkin kun ekalla lähetyksellä, kutsuin takas ja mentiin taas hieman lähemmäksi. Kolmannella lähetyksellä (noin 2 metrin päässä) sitten nokka näytti oikeaan suuntaan ja ukko löytyi.

Toiselle pistolle mennessä oli taas huomattavasti keskittyneempi. Mentiin kohti ukkoa ja Urmo sai tuulesta hajun suunnilleen 4-5 metrin päästä, upposi kovalla innolla häntä heiluen.